Myllyteatterin tuotanto, ohjaaja Kaisa-Liisa Logrénin ja kirjailija-dramaturgi Niina Miettisen dialogin pohjalta valmistettu kantaesitys sai ensi-iltansa Kanneltalossa 6.11.2019 ja uusintaensi-illan Teatteri Avoimissa Ovissa 27.2.2020 (maaliskuun 2020 esitykset jouduttiin perumaan korona-epidemian vuoksi).


Esitys on valittu Lainsuojattomat 2020 –festivaalien ja Kajaanin runoviikon 2020 ohjelmistoihin.


”Ymmärrätkö, että sun pitäis hahmottaa ettei sun ikäisellä voi olla viistoistavuotiaan tunne-elämä? Ei elämä oo mikään kasiluokan disco. Ei tää oo mikään SKAM Ilosaarirock. Jos sä käyttäsit sun ajan järkevään, suunnitelmalliseen ja tuottavaan aikuisuuteen niin uskon että kaikki ois tyytyväisempiä.”

Viisi tapaa olla vapaa kuvaa nelikymppisten naisten elämää, jossa perheen, taiteen tekemisen, työn ja omien haaveiden yhteensovittaminen tuottaa tuskaa. Pääseekö perhe retkelle helvetillisen kaakaoepisodin jälkeen? Kuka soittaa nuohoojalle, kun yhteisomistuksessa olevan perintötalon uuni savuttaa? Kehtaako tunnustaa, että sunnuntain paras hetki on se, kun saa olla ihan yksin, omassa rauhassa?


Esitys tutkii teatterin, liikkeen ja rituaalien kautta vapauden saarekkeita arjessa ja pyrkii velvollisuuksien ohi kohti iloa. Ilo näkyy ruumiillisena ilmaisuna, joka luo esityksen estetiikan. Fragmenteista ja välähdyksistä rakentuva kavalkadi nostaa tutut arkieleet rituaaleiksi, näyttää vierautta tutussa ja valaisee kauneutta arkipäiväisessä.


Esitys on syntynyt ohjaajan ja kirjailijan kehittämän Vapaa taidekerho -konseptin pohjalta. Naiset ovat tavanneet kuukausittain kahden vuoden ajan ja jakaneet toisilleen viiden kohdan listoja, joita kumpikin on tahollaan rakentanut mieltä polttavista asioista. Kahden keski-ikäisen perheenäidin näennäisen tavanomaisesta ajatustenvaihdosta syntyy listoja, joista avautuu kokemuksellisten havaintojen, samaistuttavien tilanteiden ja yllättävien assosiaatioiden maailma.

Katsojapalautetta

Tuttuja aiheita, toden totta, mutta vau, mikä tapa tehdä niistä parodiaa.---Esityksen harkittu liioittelu näyttää tavallisen tallaajan elämän lämpimässä ja empaattisessa valossa, jossa itselleen voi nauraa tuntematta oloaan häväistyksi.

Ihastuin Myllyteatterin esityksen fyysisyyteen. Olenkohan koskaan nähnyt näytelmää, jossa tarinaa kuljetetaan yhtä voimakkaasti liikekielen keinoin? Näyttelijäntyön seuraaminen olikin poikkeuksellista herkkua. On yllättävää nähdä salamarakastuminen, johon ei liity sanoja, tai tuntea omissa nahoissaan, miltä tuntuu ryömiä lattiaa pitkin terapiaistunnon täystyrmäyksen jälkeen.

Viisi tapaa olla vapaa on hullutteleva kollaasi toiveista ja todellisuuksista. Se leikittelee tutuilla ilmiöillä – miehet kokkaavat ja siivoavat, naiset sisustavat – ja täyttää näyttämön villasukilla, viherkasveilla ja himoituilla sisustuselementeillä. Se yrittää saada kaaoksen taltutettua, vaikka tietää, että tavoite on toivoton. Toteutuksen ihanan vinksahtanut twist pitää otteessaan alusta loppuun.

Helen Partti

28.2.2020
Logrénin ohjaus on tarkkaa ja ilmavaa, hän on löytänyt onnistuneen tavan tavoittaa kohtauksista niiden huumori ja vakavuus, sekä ennen kaikkea tunnistettavat ja samaistuttavat tilanteet ja hahmojen piirteet. Niina Miettisen teksti on loistava, ja Logrénin ohjaus tuo sen lavalle hienosti. Murtolan lavastus on pienimuotoista mutta monipuolista ja toimivaa. Visuaalisuus on kiehtovaa, tässä on hienoja näyttämökuvia.
Aivan loistava teksti ja aivan loistavaa näyttelijäntyötä. Käsikirjoitus oli dramatisoitu ja toteutettu ihanteellisella tavalla, katsojan nautinto oli monikerroksinen. Iso suositus!

Virpi Hämeen-Anttila, katsojapalaute fb:ssa

2.3.2020